Lueskelin tänään sunnuntai-päivän iloksi (vai harmiksi) puutarhakirjoja ja käteeni osui monta vuotta vanha Gardens diary, jonka Hollannissa asuva siskoni oli minulle ostanut. Se on kuvitettu hollantilaisten ja englantilaisten puutarhojen kuvilla. Ymmärrätte tämänpäiväisen murjotukseni, kun katsotte nämä kuvat. Miten ihanaa olisi tehdä puksipuusta matalia penkinreunuksia ja muotoon leikattuja palloja ja kasvattaa tuuheita laventelikumpuja. Ei onnistu näillä leveysasteilla...
On surullista, että itsenäisyyspäivä on juuri tähän aikaan. Kyllä minä tätä maata rakastan (keskikesällä etenkin), mutta en juuri tänään. Juuri nyt haluaisin asua Englannissa. Tai Tanskassa. Etelä-Ruotsikin kävisi. Välimerenmaat eivät minua kiehdo, sillä en pidä liian kuumasta ilmastosta. Mutta juuri siinä puksipuun, laventelin ja muratin menestymisen rajalla olisi puutarhaintoilijan kaikkein parasta asua. Olen miettinyt, miten puksipuuta vastaavia reunuksia voisi tehdä tässä maassa. Joku ehdotti taikinamarjaa. Toinen sepelvarpua. En oikein innostu kummastakaan. Mutta tuijaa voisin kokeilla. Tässä kuva, jonka olen ottanut muutama vuosi sitten tanskalaisella hautausmaalla. Siellä reunuksia on tehty pikkuruisilla tuijilla, joiden muotoonleikkaus on tehty ilmeisen tunnollisesti pienistä taimista alkaen.
Matalia reunuksia voi tehdä tuijistakin. Tosin ne kasvavat ajan oloon selkeästi suuremmiksi kuin puksipuu, jota voi pitää leikkaamalla todella pienenä, jos niin haluaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti