sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Aidan takana ruoho on vihreämpää

Talvi ei tahdo tänä vuonna tulla. Ulkona sataa taas. Välillä pakastaa ja sitten taas sataa. Pimeys ilman lunta tuntuu entistä painostavammalta. Katselin eilen turisteja Helsingin kaduilla ja mietin, että voiko huonompaan aikaan tähän maahan tulla.

Lueskelin tänään sunnuntai-päivän iloksi (vai harmiksi) puutarhakirjoja ja käteeni osui monta vuotta vanha Gardens diary, jonka Hollannissa asuva siskoni oli minulle ostanut. Se on kuvitettu hollantilaisten ja englantilaisten puutarhojen kuvilla. Ymmärrätte tämänpäiväisen murjotukseni, kun katsotte nämä kuvat. Miten ihanaa olisi tehdä puksipuusta matalia penkinreunuksia ja muotoon leikattuja palloja ja kasvattaa tuuheita laventelikumpuja. Ei onnistu näillä leveysasteilla...
Puksipuureunukset ovat yksi suurimmista syistä, miksi Suomessa englantilaistyylisen puutarhan rakentaminen on lähes mahdotonta. Ei ole toista kasvia, jolla sen voisi täysin korvata. Menetpä minne tahansa Keski-Euroopassa, huomaat, että muotoon leikattuja puksipuita on kaikkialla. Muiden kasvien kirjo vaihtelee, mutta puksipuilla luodaan puutarha ryhti ja raamit. Nämä kuvat ovat ovat hollantilaisesta kuvakalenterista. Kuvat on ottanut Marijke Heuff. Huomatkaa miten pieneen tilaan hollantilaiset tekevät reheviä puutarhoja!

  
On surullista, että itsenäisyyspäivä on juuri tähän aikaan. Kyllä minä tätä maata rakastan (keskikesällä etenkin), mutta en juuri tänään. Juuri nyt haluaisin asua Englannissa. Tai Tanskassa. Etelä-Ruotsikin kävisi. Välimerenmaat eivät minua kiehdo, sillä en pidä liian kuumasta ilmastosta. Mutta juuri siinä puksipuun, laventelin ja muratin menestymisen rajalla olisi puutarhaintoilijan kaikkein parasta asua. Olen miettinyt, miten puksipuuta vastaavia reunuksia voisi tehdä tässä maassa. Joku ehdotti taikinamarjaa. Toinen sepelvarpua. En oikein innostu kummastakaan. Mutta tuijaa voisin kokeilla. Tässä kuva, jonka olen ottanut muutama vuosi sitten tanskalaisella hautausmaalla. Siellä reunuksia on tehty pikkuruisilla tuijilla, joiden muotoonleikkaus on tehty ilmeisen tunnollisesti pienistä taimista alkaen.

Matalia reunuksia voi tehdä tuijistakin. Tosin ne kasvavat ajan oloon selkeästi suuremmiksi kuin puksipuu, jota voi pitää leikkaamalla todella pienenä, jos niin haluaa.
Samalla hautausmaalla oli myös likusteriaidanteita, mutta ne olivat sitten jo selkeästi korkeampia, lähes aitoja. Jos ja kun haluan tehdä vihreät penkinreunukset, ei likusteri sittenkään liene paras vaihtoehto. Sen sijaan tuo kuvan keltainen pallotuija korvaisi menen tullen puksipuupallon! Olen monta vuotta kärkkynyt, jospa löytäisin Suomesta näitä tämän värisiä, mutta eipä ole vielä tullut vastaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti