Ojasta allikkoon

Ojanpientareella portin vieressä kasvaa luonnonvaraisena valkoista siankärsämöä sekä viime vuonna siemenistä kasvatettua punakärsämöä. Molemmat kestävät hyvin myös leikkokukkina.

Pihalla myllätään taas. Isäntä vuokrasi pienen kaivurin ja kaivaa täyttä häkää sorakäytäviä ja kaivantoja sähkökaapeleille. Hirvittää nähdä piha niin myllättynä, vaikka tiedänkin, että lopputulos tulee olemaan hyvä. Laitan kuvia projektista myöhemmin.

Kun piha on kaikkea muuta kuin paraatikunnossa, on oikea aika ihastella "kulisseja". Ojaprojektimme alkaa olla vihdoin valmis. Nurmikko iti hyvin, ja se on leikattukin jo pari kertaa. Ostin kevyen työntöleikkurin tarkoitusta varten, sillä painava bensakäyttöinen leikkurimme on jyrkässä rinteessä aivan liian hankala.

Maahumala tulee lopulta kasvamaan nurmikolle ja nurmikko maahumalan sekaan, mutta niin oli tarkoituskin. Ne sopivat hyvin yhteen ja hillitsevät toinen toistensa kasvua niin, että nurmikkoa täytyy ajella hieman harvemmin. myös nukkapähkämöllä näyttää jo olevan leviämishaluja - saapa nähdä mikä kasveista pääsee lopulta voitolle.

Tässä kunnostettu lyhyempi oja molemmista suunnista reilu viikko sitten kuvattuna. Isot epäsiistit avo-ojat pilasivat muuten hoidetun puutarhatonttimme julkisivun. Nyt ne ovat vihdoin siistit. Tämä lyhyempi sivu on kokonaan valmis, pidempi sivu vasta puolittain. Mutta se ei haittaa, kun portinpielet ovat siistit. Varsinainen sisäänkäynti on tontin toisella laidalla, mutta tällä laidalla on vanha sisäänkäynti, josta pääsee nykyiselle takapihalle.

Olen iloinen, kun tontin puolella kasvavat terijoensalavat alkavat vihdoin olla oikeita puita. Pidän siitä, miten ne kasvavat orapihlaja-aidan yli ja rikkovat pitkän yhteinäisen linjan. Tälläiset yksityiskohdat luovat rehevyyden tunnelmaa.

Punakärsämöissä on erivärisiä muunnoksia, hyvin tummanpunaisia ja heleän vaaleanpunaisia. Ne aloittivat kukinnan jo pari viikkoa sitten eivätkä näytä vieläkään yhtään ränsistyneiltä. Näitä kasvaa pidemmän ojan puolella portin vieressä.

Köynnöskaaren alla

Kiinanlaikkuköynnös jurotti ensimmäiset kaksi vuotta. Tänä vuonna se lähti yhtäkkiä räjähdysmäiseen kasvuun. Laikkujakin on vihdoin tullut. Ehdin jo ajatella, että revin koko typerän kasvin maasta, mutta onneksi en tehnyt sitä.

Kolme vuotta sitten puutarhamyymälöissä ei juurikaan myyty köynnöskaaria. Nekin joita löysin olivat liian pieniä ja heppoisen tuntuisia Made-in-China-rimpuloita. Koska olen itsepäinen, en antanut periksi. Laitoin tarjouspyyntöjä usealle sepälle. Hinnat vaihtelivat hurjalla haitarilla. Jotkut suostuivat tekemään vain tietyistä vakio-osista kootun. Minä halusin juuri meidän puutarhaan räätälöidyn uniikkikappaleen.

Lopulta löysin Nummelasta Mika Ainolan, joka suunnitteli ja toteutti kohtuuhinnalla toiveideni mukaisen kaaren. Mika ymmärsi nopeasti, millaista tyyliä haen. Sanoin, että luova ilmaisu ja kädenjälki saavat näkyä, että en halua liian mahtipontista tai kartanotyylistä vaan vapaalla kädellä taivutettuja pehmeitä muotoja. Arvostan käsityötä ja olen valmis maksamaan siitä. En pelkästään siksi, että työn jälki on ainutkertaista ja kestävää vaan myös ideologisista syistä. Lähellä tuotettu vs. riistokapitalismi kehitysmaissa - helppo valinta.

Kaari on ankkuroitu maahan poikittaistuilla, joiden päälle on tehty vanhoista betonilaatoista kulkusilta perennapenkin läpi. Kaari on jämerää tekoa, ei heilu eikä varmasti kaadu. Edelleen joka kerta, kun alitan kaaren, onnentunne kulkee lävitseni. Kaari ihana! Kiitos Mika!

Kärhö on vielä nuori. Elän toivossa, että se tuuheutu tulevina vuosina. Tavoitteena on, että kaaren viereen (kuvassa oikealla) syntyy vihreä seinämä, joka peittää näkymän pistotieltä päin. Luumupuu ja pensaat ovat vielä pieniä, mutta minulla on aikaa odottaa.

Kärhön vieressä kasvaa ruotsinköynnöskuusama. Sen lumenpäälliset osat ovat paleltuneet joka talvi. Silti se työntää sinnikkäästi uutta kasvua juurista. Eilen näin ensimmäisen kukan.

Ilmava kärhö jättää köynnöskaaren kuviot näkyviin.

Laikkuköynnöksen alta ei kaarta kesällä näy. Mutta talvella se tulee taas esiin. Ripustan valot kaareen jo marraskuussa ja annan olla paikoillaan maaliskuuhun asti. Valaistuna kaari on puutarhan helmi.

Vitamiineja väsyneille

Välttelin päiväkausia kasvihuonetta, sillä siellä ei tuntunut tapahtuvan mitään. Tomaatit ovat olleet toivottoman hitaita ja paprikatkin jurottavat vihreinä kikkareina. Tänään kurkistin sisään: kas, papuja olikin ilmestynyt ihan salaa tomaattipehkojen lomaan! Jouduin tekemään käärmenaisen akrobatiatemppuja, että pääsin keräämään ne umpeen kasvaneen kasvihuoneeni perukoilta.

Jatkuva matalapaine on laskenut vireystasoani. Puutarha ei juuri nyt innosta. Monet kasvit ovat kärsineet jatkuvista sateista. Perennoja on kaatunut, kesäkukkien kukinta on ollut vaisua. Tomaatit, paprikat, kurkut ja kesäkurpitsat ovat myöhässä. Normaalisti olen tähän aikaan vuodesta suunnilleen kaiken valveillaoloaikani pihalla. Tänä kesänä moni asia on toisin - ei ole lomaa eikä ole aurinkoisia kelejä. Toisaalta hyvä niin. Ei harmita olla töissä, kun ulkona on kylmää ja märkää.

Kävin tänään töiden jälkeen tekemässä pienen kierroksen pihalla ja ällistyin. Marjat olivat kypsyneet ihan varkain. Patistin miestä apuun, että kerätään marjat. Lopputulos oli, että hän istui kärsivällisesti puskassa, mutta minä puuhailin kaikkea muuta... Kuten sinkoilin sinne tänne kameran kanssa.

Mansikkasato jäi pieneksi, sillä karhuvattu on kaapannut puolet mansikkamaasta ja valon niiltä lopuilta, joiden yli se ei ole vielä jyrännyt. Sitä vastoin herukkoja tuli hyvin. Todellinen yllättäjä on kuitenkin kirsikkapensas, joka tekee tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla satoa. Karhunvatut ovat vielä raakileita. Karviaiset ovat kypsymisen rajalla.

Pyrimme syömään marjoja niin paljon tuoreina kuin vain mahdollista. Loput pakastamme. En ole hillo- tai mehuihmisiä. Pidän marjoista eniten ihan sellaisenaan.

Kirsikat eivät ole vielä kaikki kypsiä. Keräsimme kuitenkin jo ensimmäisen satsin, sillä ne katoavat nopeasti lintujen suihin heti kypsyttyään.

Toisenlaisia puutarhatöitä

Kun ulkona on ollut sateista tai vähintään epävakaista koko kesän, kauneuden kaipuuni on liukunut vähin äänin sisätiloihin. Olen saanut pitkän tauon jälkeen uudelleen sisustusvimmastuksen ja alkanut tuunata huonekalujamme. Ensin on vuorossa hidas hiontavaihe, sitten aloitan maalauksen. Uuden värin saavat niin jakkarat, lipastot kuin tuolitkin. Puupölyä ja maalikäryä ei kukaan halua sisätiloihin, joten työ sujuu parhaiten pihalla. Sateella siirryn markiisin alle, hyvällä säällä homma leviää pitkin nurmikkoa. Myös tyttäreni sai tartunnan ja alkoi tuunata huoneensa pöytää.

Varastojen siivoamisessa on se riemastuttava puoli, että saattaa löytää jotain, jonka oli jo unohtanut. Ikean puisia lehtikoteloita löytyi iso kasa. Ne kaipasivat kuitenkin hieman päivitystä. Turvauduin oikotiehen eli spraymaaliin. Helppoa ja nopeaa! Nurmikon suojaksi ei tarvitse sen kummempaa kuin auki leikatun jätesäkin.

Tytär katseli touhujani aikansa ja halusi myös tehdä jotain omille huonekaluilleen. Tässä syntyy mosaiikipintaa pöydän päälle. Jämälaatoista vasaroitu/leikattu mosaiikki liimataan ensin puuliimalla. Lopuksi välit saumataan mosaiikkilaastilla. Tämä on todellista kierrätystä. Pöytä on alunperinkin tehty vessan puutason ylijäämäpätkästä ja maalattu huonekalumaalilla. Irtojalat löytyivät edullisesti Ikeasta.

Ihanat yrtit

Olen tänä kesänä innostunut ihan uudella tavalla yrteistä. Ostin keväällä ensimmäistä kertaa valmiita yrttitaimia. Aikaisemmin olen kasvattanut yrttejä vain siemenistä, eivätkä tulokset ole aina olleet hääppöisiä. Persiljaa olen kasvattanut aina. Myös oregano, salvia ja ruohosipuli ovat olleet puutarhassa kauan. Tilliä, viinisuolaheinää ja kirveliä olen kokeillut silloin tällöin. Tänä vuonna siemenistä kylvetty kirveli voi hyvin, mutta viinisuolaheinä ei itänyt ollenkaan ja persilja on myöhässä. Sen sijaan tilli yllätti positiivisesti. Myös työkaverilta saatu basilika ja ostotaimet voivat paksusti. 

Ostin valmiina taimina rosmariinia, timjamia, minttua ja sitruunamelissaa. Kaikkia niitä on käytetty paljon. Ensimmäisiä lämpimissä ruuissa ja leivän päällä, jälkimmäisiä jälkkäreissä ja salaateissa. Varsinkin minttu sopii todella hyvin salaattiin. Laitoin ruukut terassin portaille vanhaan puukoriin ja pienelle sivupöydälle heti portaiden alle, jotta ne ovat mahdollisimman lähellä keittiötä. Latvominen on vain tuuheuttanut niitä. Muutamasta taimesta tulee jo satoa enemmän kuin ehditään syödä.

Salviaa on kahdessa kukkapenkissä. Sen syömisestä ei tule oikein mitään. En millään raaski leikata sitä, kun kukat ovat niin tavattoman kauniita.

Oregano kasvoi aikaisemmin kasvimaalla. Siirsin sen ruukkuun keväällä. Nyt sitä on tullut käytettyä paljon enemmän. Sitä paitsi se viihtyy aurinkoisemmassa paikassa paremmin kuin raparperin katveessa kasvimaan pimeimmässä kulmassa. Taustalla näkyy minttu. Taidan istuttaa ne molemmat kasvimaalle syksyllä, jotta talvehtivat hyvin. Ruukussa talvettaminen on aina vähän riskialtista.

Oreganoa on latvottu ahkerasti, mutta niin se vaan ehtii työntää muutamia kukkavarsiakin.

Otan takaisin kaiken sen, mitä sanoin tillin epäonnistumisesta aiemmin. Päin vastoin tänä vuonna olen onnistunut tillin kanssa paremmin kuin koskaan. Kylvin sen keväällä laatikkoon. Satoa on kerätty lähes päivittäin harventamalla. Silti jouduin jo ottamaan muutamia nippuja kuivatukseen, sillä se kasvaa niin tiheänä laatikossa, että hennoimat uhkasivat kuihtua. Taimista ei tule tiiviissä kasvustossa kovin korkeita, mutta se on vaan hyvä. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän nuorista versoista. Vanhemmiten varsi kasvaa minun makuuni liian paksuksi ja maistuu puisevalta.

Lipstikka kasvaa puutarhassa toista kesää, mutta vasta tänä kesänä olemme oppineet käyttämään sitä. Se sopii erityisen hyvin lihakastikkeisiin ja keittoihin. Joudun vääjäämättä pakastuspuuhiin, sillä puska on jo reilun metrin korkuinen ja kasvaa leveyttäkin kokoajan. Ei sitä millään ehdi niin nopeasti syömään!

Matti Myöhänen

Peräti puolitoistaviikkoinen lomani kului pääasiassa merellä. Sen aikaa puutarhan hoitaminen oli vähän niin ja näin. Päätin ottaa rennosti ja antaa itselleni aikaa myös puutarhassa laiskotteluun. Kaiken ehtii myöhemminkin. Joskus vetkuilusta voi koitua jopa odottamatonta iloa.

Viime vuonna harjaneilikan taimia tuli omiin tarpeisiin aivan liikaa. Kaikille ei löytynyt puutarhan puolelta paikkaa, ja jämät lojuivat taimiruukuissa talon kulmalla pitkälle syksyyn. Kun en millään hennonut heittää niitä kompostiin enkä jaksanut enää kaivaa lisää kukkapenkkiä, kävin törkkimässä ne ojanpenkalle kadun puolelle. Voi jestas, että ne kukkivatkin tällä puolella komeasti! Jopa paremmin kuin varsinaisen puutarhan puolella, missä ne saavat vähemmän valoa. Taustalla näkyvä arkkiviholliseni vuohenputki kukkii myös kauniisti. Jospa antaisinkin sen jatkossa kukkia enkä niin hanakasti kitkisi...

Kesäasterien taimet olivat vähällä kuolla ja saada kompostikohtalon, kun vetkuttelin niiden istuttamisen kanssa iäisyyden. Ne olivat hontteloita ja kärsineitä, mutta pistin ne lopulta maahan pari viikkoa sitten. Niin vaan mokomat alkoivatkin kasvaa. Ehtivät ehkä kukkiakin.

Vanhan orapihlaja-aitamme sisään ja sekaan on kasvanut jokin pensasruusu. Se on kai puistoruusu tai hansaruusu. Mikä ilo ja onni, että emme ole ehtineet leikkata orapihlajaa. Aidasta ryöppyävä kukkameri on ihastuttava ja tuoksuu voimakkaasti.

Jätin keväällä hedelmäpuiden leikkaamisen väliin. Ajattelin, että ei muka tarvitse, kun juuri viime vuonna leikkasin niin runsaasti. Mutta viikonloppuna totesin, että olin väärässä. Leikkaamisen, tukemisen ja kasvun ohjailun tarvetta oli vaikka kuinka. Työväenopiston kursilta opin, että omenia ja muitakin puuvartisia saa leikata myös kesällä kukinnan jälkeen. Niinpä tartuin työhön. Kyllä olivat kaksi kaniamme onnellisia, kun saivat isot kasat pureskeltavaa. Ruukut ovat painoina sellaisille oksille, joiden oksakulma kaipaa avaamista.

Punapäivänkakkarat jäivät tukematta, kun rankkasateet alkoivat. Nyt ne ovat tuhannenmutkalla - ei yksikään suorassa varressa. Mutta onni onnettomuudessa, että ne ovat taipuneet juuri puutarhan paraatipuolelle päin.

Pelargonioiden kuivat kukkavarret olivat myös jääneet nyppimättä. Mutta uusia kukkavarsia on jo tulossa vaikka kuinka. Mikään ei mennyt pilalle.

Tomaattien tukeminen jäi vähän viimetippaan. Olivat osa jo kaatuneet toistensa niskaan. Mutta sain kaikki pelastettua. Vain pavut kärsivät hieman tappioita, kun kierittelin niitä irti tomaateista ja paprikoista ja ohjailin köynnöstukiin.