sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ikkunan alla itänyt

Viikko sitten kylvetyistä siemenistä suurin osa on jo itänyt. Vain punahatut, syysesikot, toinen laventelilajike, toinen paprikalajike ja ritarinkannukset viivyttelevät. Ensimmäisinä nousivat samettikukat. Seuraavaksi noolanat ja tomaatit. Sitten silkkikukat, leijonankidat, tupsulaventelit, orvokit ja tulikukat. Tänään ovat ensimmäiset paprikanalutkin ilmestyneet. Niin kovin pienestä elämä alkaa... Hauraat, tuskin silmin havaittavat sirkkalehdet liikuttavat minua ja herättävät äidillisiä tunteita.  
  
Yllä oleva kuva paljastaa yhden omituisista fiksaatioistani, joka herättää hilpeyttä ystävissäni ja sukulaisissani: pöytäliinat. Pöydällä pitää olla aina liina silloinkin kun sen päälle ladotaan likaisia taimiastioita. Meillä on käytetty liinoja myös silloin, kun lapset olivat pieniä. Pahimmat sottavuodet käytimme kerniliinoja, mutta viimeiset 10 vuotta meillä on ollut vain kankaisia pöytäliinoja, vaikka kouluikäisetkin lapset sottaavat kiitettävästi. En vaihda liinaa ensimmäisestä tahrasta. Liina saa olla vaikka likainen, ryppyinen, rispaantunut tai haalistunut, mutta ilman liinaa pöytä on alasti. Eikä se käy. Olin tällainen jo lapsena: leikkimökki, risumaja tai mummolan aitta, pöydälle piti saada jokin rätti.

Lunta on tullut lisää. Ensimmäistä kertaa tänä talvena kattoikkunat ovat ummessa. Koko yläkerta on hämärä. Mies riensi venemessuille, joten haaveet lumenpudotuksesta voi unohtaa. Itse pelkään korkeita paikkoja, enkä uskalla mennä katolle. Kannoin taimiastiat kattoikkunoiden alta alakertaan ja siirsin pöydän ikkunan viereen. Siinä astiat saavat riittävästi valoa. Tosin perhe valittaa, että harrastukseni valtaa tilaa muulta elämältä. Ei voi mitään. Tämä on tätä käytännön painostusta, että jonain vuonna saan sen viherhuoneeni...

Isot ruukut ovat vilpolassa. Siellä sekä valo, että lämpötila ovat taimikasvatukseen ihanteellisia, mutta ongelmana on tila. Kanihäkki valtaa kaksi kolmannesta ahtaasta huoneesta ja kissanluukulle pitää jättää kulkutila. Terassille vievää ulko-ovea ei käytetä ennen terassikauden avausta, joten oven edessä on kapea kaistale ruukkurykelmälle. Joka vuosi lapset ovat rymistelleet kasvejani kumoon kaneja hoitaessaan, mutta nämä ovat näitä perhe-elämän kompromisseja.

5 kommenttia:

  1. Tokihan sitä pitää liina olla :) herätti muistoja tuo ruutukangas minussakin, sain tädiltäni palan tuollaista kun muutin nykyiseen kotiini. Hän oli sen aikoinaan saanut häälahjaksi, joten ainakin minun palani on jo lähemmäs puoli vuosisataa vanha... Kätevää muuten käyttää kumilenksuja muovin pingottamiseen!

    VastaaPoista
  2. Kiva, että joku ymmärtää :)

    Kumilenksuja voi liittää myös toisiinsa, niin saa pitempiä. Ison ruukun ympärille ei nuo pienet lenksut muuten riitä.

    VastaaPoista
  3. Totta, hyvä vinkki! Haluaisitko muuten tehdä blogiin linkkivaihdon? Linkkaisin sinun blogiisi oman blogini sivupalkissa (blogit, joita luen -osio) ja sinä vastavuoroisesti samoin?

    VastaaPoista
  4. Kyllä se mulle sopii. Lisäsin sun blogin jo omiin suosikkeihini.

    VastaaPoista
  5. Kävin lisäämässä linkin myös minun blogiini, toivotaan että lisää vieraita löytää kummallekin :)

    VastaaPoista