keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Sillä sipuli

Pakko on paras muusa. Tuli kiire saada viimeiset kukkasipulit maahan. Yksi oli homeessa (kuvassa keskellä). Heitin sen pois. Oli mistä heittää, sillä sipuleita oli monta pussillista.
 
Olimme perjantai-iltana ahkeroineet pihalla sen verran, että saimme pakolliset syystyöt valmiiksi, mutta erinäiset istutushommat jäivät yhä odottamaan. Lauantai-aamuna lentokoneessa lähetin taivaalle vienon toiveen, että talvi odottaisi vielä muutaman päivän. Kalenteristani ei löytynyt kukkasipulin mentävää aukkoa ja rukoilin armonaikaa. Viikonloppumatkaa ei voinut siirtää. Maanantaina työkaveri luki uutisotsikoista, että yöllä sataa lunta. Sain vipinää kinttuihin ja lähdin ajoissa töistä.

Satoi, mutta en antanut sen häiritä. Puin kumisaappaat ja paksusti villavaatetta. Kun kolme tuntia myöhemmin tulin takaisin sisään yltäpäältä multaisena ja märkänä, tupsupipo vinossa ja otsalamppu otsalla, mies nauroi, että nyt näytät kotitontulta. Sellainen oloni olikin. Tontussa yhdistyy huono pukeutumismaku, hieman huvittava onnellinen hymy ja kyky tehdä pieniä taikoja kodin hyväksi.

Paria viikkoa aikaisemmin kesken jäänyt kaivuutyö tuli vihdoin valmiiksi: Tein ruusuorapihlajan ympärille suihkulähteen viereen uuden kukkapenkin. Istutin sen täyteen kukkasipuleita. Keskelle kerrottuja vaaleanpunaisia (Angelique), niiden ympäri valkoisia papukaijatulppaaneita, ulkokehälle sinisiä hyasintteja ja eteen Korpikankaalta bonuspussina tuleet assyrianpikarililjat. Kehän reunaan soratien puolelle laitoin ketoneilikan pistokaslapsia ja toiseen reunaan itse lisättyjä punaisia belliksiä.

Anopin jouluruusu sai kodin ympyrän kupeesta. Syysvuokot saivat paikan kaivon takaa. Salkoruusut, loput ketoneilikat, mansikat ja kevätkaihonkukat peittelin säkkikankailla. Niiden istutus jääköön kevääseen. Jospa ensi keväänä en niin paljoa enää lisäisi kasveja... keskittyisin mieluummin hoitamaan jo olemassaolevia. (You wish...)

Lentokentältä mukaan tarttuneet vaaleanpunavalkoraidalliset Sorbet-tulppaanit istutin turveharkkokohopenkkiin kuunliljojen sekaan. Paikka on huono, sillä maa on penkissä hapanta, mutta muutakaan paikkaa en siihen hätään keksinyt. Jos ne säilyvät hengissä, keksin kesällä paremman paikan seuraavaksi vuodeksi.
 
Assyrian pikarililjat tulivat yllätyslahjana Korpikankaalta. Kiinnostavaa nähdä, millaisia ne sitten ovat!



3 kommenttia:

  1. "Tontussa yhdistyy huono pukeutumismaku, hieman huvittava onnellinen hymy ja kyky tehdä pieniä taikoja kodin hyväksi. "

    Minä luulen, että näytän myös tuolta kun kömmin puutarhatöiden jälkeen sisälle :D

    VastaaPoista
  2. Pidän peukkuja sipulien talvehtimiselle. Talven kestävä shokkihoito saattaa yllättää iloisesti keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Maa oli kyllä aika märkää... toivottavasti sipulit eivät jäädy.

      Poista