torstai 8. marraskuuta 2012

Ilon väri on vihreä

Katsos jötkälettä! Ihan olin sinut tuonne jääkaapin perukoille unohtanut.

Kun perheessä asuu kaksi kania ja nainen, joka rakastaa perunaa, on juureslaatikko yleensä täynnä. Kaivoin laatikkoa ja ihmettelin, mitä vihreää porkkanapussien alta pilkistää. Kas, siellä olikin vielä yksi kesäkurpitsa - vieläpä iso sellainen! Ihme, että se oli yhä kunnossa, vaikka keräsin viimeisen sadon jo reilu kuukausi sitten.

Itse kasvatetut vihannekset maistuvat aina paremmilta kuin kaupasta ostetut. Pragmaatikko sanoisi, että lähellä tuotettu luomu on puhdasta ja siksi hyvää. Tunteellinen romantikko sanoo, että siinä maistuu rakkaus ja äidin ylpeys: minun pikku kesäkurpitsani, äidin oma mussukka.

No, pataan se kullannuppu (tai viidesosa siitä) pääsi ja maistui hyvältä. Aikanaan vannoin, että tämä on puutarhablogi, ja pysyn aiheessa. Poikkeus vahvistaa säännön, eikö? Sallittehan YHDEN ruokakuvan.

Kesäkurpitsa on hyvää myös ihan sellaisenaan, mutta erityisen paljon pidän siitä lihakastikkeessa haudutettuna. Naminami!

4 kommenttia:

  1. Hyvän ja herkullisen näköinen ruokakuva. Itsekin mietin, että ehkä pitäisi blogin tiukkaa rajausta höllentää. Ruoka ainakin kuuluu oikeastaan luonnostaan kasvimaablogiin. Sitten kun vain saisi otettua hyviä ruokakuvia...

    VastaaPoista
  2. Hyvinhän tuokin kuva sopii joukkoon, omassa puutarhassahan se on tuo kaunokainen kasvanut:)

    VastaaPoista
  3. Joo, saahan sitä vähän rönsyillä :)

    VastaaPoista
  4. Hm nam...hyvältähän tuo lihakastike näyttää. Minä rönsyilen hyvin paljon pois puutarhajutuista talvella, kun ei puutarhassa voi tehdä mitään, oikeita puutarhajuttuja. :)

    VastaaPoista