Kipurajalla

Elämänlangat solmussa. Miten kuvaavaa. Sain ne lopulta auki, mutta kyllä siinä meni aikaa! Krassit olivat vähintään yhtä toivottomasti sekaisena myttynä. Tapoin repiessä muutaman, mutta sain sentään terassilaatikot täyteen. Sitominen jäi huomiselle. Nostelen köynnökset säleikköä vasten ja kiinnitän muutamasta kohdasta narulla. Tein poikkeuksellisesti sekakoktailin: samassa säleikössä kasvaa nyt elämänlankaa, valkoista ja punaista krassia ja kelloköynnöksiä. Tarkoitus oli varmistaa, että säleikössä kasvaa ylipäätään jotain. Mutta kun työ oli valmis, alkoikin hirvittää. Mitä jos ne kaikki alkavatkin kasvaa? Sopivatko ne yhteen? Olisinpa miettinyt ensin ja tehnyt vasta sitten.

Myös kelloköynnökset odottivat istuttajaa. Laiminlyönnin ilmeisenä seurauksena ne olivat hakeneet tukea toisistaan. Eipä ollut helppoa näidenkään irrottaminen.

Olen yrittänyt suhtautua puutarhaan niin, että siitä ei saa ottaa stressiä. Mutta tänään kipuraja ylittyi. Asioita on aivan liikaa rästissä. Myös epäonnistumisia on tullut enemmän kuin sieluni tänään sietää. Olen ollut taas niin kiireinen, että en ole ehtinyt lähemmäs viikkoon kunnolla puutarhaan. Siitä ei hyvää seuraa. Olen niin kuin mikä tahansa holisti: päivä tai kaksi erossa puutarhasta menettelee, mutta kolmantena muutun levottomaksi ja viimeistään neljäntenä päivänä kuljen musta pilvi pään päällä.

Tänään ryöstin itselleni aikaa, vaikka oikeastaan ei olisi ollut varaa. Ei ollut kivaa palata puutarhaan ja huomata miten monta asiaa on vinksahtanut emännän puutteessa.

 Kiukun syitä:

• Kurkut, koristekurpitsat ja meloonit eivät ole selvinneet viime viikolla saamistaan paleltumista. Oma vika. Jätin ne yöksi ulos, vaikka luvattiin hallaa. Kuvittelin, että kyllä ne pärjää, kun olin karaissut niitä jo useana päivänä. Kurkut harmittavat, mutta koristekurpitsoja tekee mieli itkeä.
• Retiiseissä on TAAS reikiä! Joku pirulainen pitää orgioita kasvimaallani! 
• Persija ei idä. Viinisuolaheinä ei idä. Salaatti on säälittävää.
• Tili tuli kylvettyä laatikkoon liian tiuhaan ja nyt sitä saa nyhtää tuppokaupalla.
• Kosmoskukkien taimet ovat ihan onnettomia ruipuloita. 
• Kesäasterit ovat vastaavasti kasvaneet taimipoteissa niin, että ne huutavat päästä maahan - kiertyvät mutkalle ja vaativat tiuhaa kastelu. Joo, joo... heti kun ehdin. Mulla ei ole nyt niille heti paikkaa ennen kuin ehdin kaivaa vähän laajennusta kukkapenkkiin.
• Anopilta saadulle valtavalle lipstikkapuskalle ei ole paikkaa ja raukka viruu muovipussissa.
• Karhunvattu leviää kuin riivattuna ja valtaa koko mansikkamaan!
• Köynnösruusun, kärhöjen ja köynnöskuusaman kuolleet versot pitäisi leikata ja tuoreet tukea. Molemmat tekemättä.

Huomenna syödään kalaa. Tilliä pitää nyt harventaa reippaalla kädellä ennen kuin se kasvaa liian tiheäksi. En vaan osaa tätä tilliä, joka vuosi menee jotain vikaan!

 
Tiedän. Pitäisi nähdä ne asiat, missä on onnistunut. Kuten vaikka siinä, että monet siemenestä keväällä kasvattamani kasvit ovat jo aikuisuutensa kynnyksellä. Monivuotisten pikkuorvokkien taimet kukkivat jo (vaikkei niillekään ole vielä paikkaa). Tomaatit, paprikat ja pavut voivat hyvin kasvihuoneessa. Samettikukan taimet tekevät ensimmäisiä nuppuja. Tulikukan taimet selvisivät jopa hallatestistä ja kasvavat kokoa. Kesäkurpitsat ovat nupulla. Myöhässä laittamani tsinniat ovat pieniä, mutta elossa ja halukkaita kasvamaan. Musta krassi kukkii jo toista viikkoa. Salkoruusun alkuja törröttää taimilaatikossa.

Myös viime kesän uurastusta palkitaan. Taponlehdet ovat alkaneet kukoistaa uudella kasvupaikallaan. Viimevuotisissa omissa taimissa harjaneilikoissa ja punapäivänkakkaroissa on valtavasti nuppuja. Mamman syreeni kukkii ensimmäistä kertaa. Ja se ojanpiennar... se on järjettömän komea!

Iloinen asia on sekin, että sammakonpoikaset ovat kohta pikkurillinpään kokoisia.