Jos olisin papu...

... kyllä minäkin tomaattia halaisin. Tomaatti tuoksuu niin hyvälle! Olen muutamana vuonna kasvattanut pavut tomaattien seassa kasvihuoneessa ja paprikat eturivissä näiden edessä. Toimii hyvin. Pavut eivät kyllä ihan malta pysytellä omissa tukikepeissään tai lasiseiniä vasten viritetyissä säleiköissä, vaan kiertyvät söpösti tomaattien ympärille. Jos ne ahdistelevat tomaatteja liikaa, ohjailen ne hellästi takaisin omalle paikalleen.

Luojalle kiitos punaiset tavalliset tomaatit paleltuivat huhtikuussa vilpolassa. Mihin olisin mukamas saanut ne mahtumaan? Jäljelle jääneet ovat kolmea punaista minisydäntomaattia lukuunottamatta kaikki keltaisia tomaatteja.Ensimmäiset ovat jo aloittaneet kukinnan.

Tämä papu on pysytellyt toistaiseksi omassa kepissään, mutta kurkottelee jo kohti lähintä tomaattia.

Tänä vuonna olen kyllä vähän liioitellut. Olisiko 16 tomaatintainta, kymmenen paprikaa ja parikymmentä papua vähän liikaa kuuden neliön kasvihuoneeseen? Eikä siinä kaikki - vielä on ruukuissa 5 tomaattia, joita en ole onnistunut tyrkyttämään kenellekään tutulle. Mutta tiedättehän, ei omia taimia voi heittää kompostiin. Surkeimpia reppanoitakin pitää hengissä ihan varmuuden vuoksi, että on sitten sitten "varaa valita". Kun istuttamisen aika tulee, sitä kuitenkin heltyy ja etsii kodin myös niille toisia hitaammille.

Kantapään kautta opittua: 1. Nypi varkaat heti, kun ne ilmestyvät. Ei tarvitse kuin sormella vähän sipaista. 2. Kun et kiireessä kuitenkaan tehnyt sitä, seuraavalla kastelukerralla varkaat ovat jo tämän kokoisia. Hädissäsi nypit niitä niin, että on peukalonkynsi hellänä. 3. Tuudittaudut väärään turvallisuudentunteeseen. Kun viikkoa myöhemmin tulet paikalle ja kumarrut, huomaat, että et sittenkään ollut nyppinyt alimpia varkaita. Ne ovatkin sitten jo pienen taimen kokoisia. Ja niissä on varkaidenvarkaita...