Taksvärkkityöläiset syystöissä

Taksvärkkityöläiset leikkasivat eilen tarhapiiskut matalaksi. Joinain vuosina olen jättänyt perennojen varsia talventörröttäjiksi. Mutta nykyään pyrin leikkaamaan matalaksi kaikki, mitkä vaan ehdin ennen lumien tuloa. Syy on yksinkertainen: minulla on niin paljon perennoja, että en voi jättää kaikkea keväälle. Kevättöitä on paljon muitakin - usein on käynyt niin, että olen ehtinyt perennapenkkien perkaamiseen vasta sitten, kun uusi kasvu on jo alkanut. Silloin olen tallonut/vahingoittanut nuoria versoja penkissä hyppiessäni.

  
Sain eilen kaivattua apua. Poika ja hänen ystävänsä suorittivat taksvärkkipäivänsä meillä puutarhatöissä. Tosin pienen protestoinnin säestämänä: "Kaikkien muiden mutsit antaa vaan sen kympin, eikä niiden mitään tarvitse tehdä." Mutta minä olen periaatteellinen, maksan vain työstä. Tuskaa helpotti se, että löytyi kaveri, jonka vanhemmat olivat yhtä tiukkiksia. Koko taksvärkin idea on, että lapset oppivat tekemään työtä rahan eteen, ja että ansaittu raha annetaan apua tarvitseville - nuorilta nuorille. Toki toisten äitien antamat kympit päätyvät hyvään tarkoitukseen nekin, mutta mitä ne sohvalla makaavat nuoret silloin oppivat? Äidiltä saatu raha on äidin rahaa, mutta itse ansaitun rahan lahjoittaminen opettaa aivan toisenlaisen tunteen käsittelyä: osaanko jakaa omastani, olenko valmis ponnistelemaan jonkun muun kuin oman etuni nimissä?

Oma lapseni ja hänen ystävänsä tekivät kiltisti oman osansa ja saivat paljon aikaan, siivosivat mm. kasvihuoneen loppuun, kun se jäi minulta viikonloppuna kesken. He saattoivat myös haravointiurakan päätökseen sullomalla lehtikasat jätesäkkeihin. Säkkejä kertyi komea kasa. Taajamassa roskia ei voi polttaa, joten roskat viedään peräkärryllä kaatopaikalle lajiteltavaksi. Olemme luopuneet lehtien kotikompostoinnista, koska niitä tulee vuosittain niin paljon. Meillä on jo muutenkin kaikki neljä avokompostia säännöllisesti täynnä vaikka niistä kaksi parhaiten maatunutta tyhjennetään kasvimaalle ja kukkapenkkeihin aina keväisin. Ruokajätteet kompostoimme erillisessä lämpökompostorissa.

Vielä viikko sitten kirsikassa oli lehtiä jäljellä. Nyt se on täysin paljas. Meillä lehdet haravoidaan joka syksy. Jotkut puutarhakirjat opettavat, että lehdet kannattaisi jättää maahan lannoittamaan maaperää ja suojaamaan perennoja. Joo, toimii varmaan sellaisessa pihassa, jossa EI ole kolmea valtavaa vaahteraa (ja muutamaa nuorta), neljää isoa koivua, viittä terijoensalavaa, tammea, tuomea, kahdeksaa hedelmäpuuta ja kymmenittäin lehtensä varistavia pensaita. Meillä lehtiä on yksinkertaisesti niin paljon, että niiden jättäminen maahan olisi katastrofi: nurmikko tukehtuisi ja kaikki paikat olisivat keväällä lumien sulettua limaisen lehtikerroksen peitossa. Kerran olemme myöhästyneet haravoinnin kanssa, jolloin osa lehdistä jäi lumen alle. Sitä virhettä en enää päästä tapahtumaan, niin karmeaa oli jälkien siivoaminen keväällä. Sitä paitsi lehtien haravoiminen syksyisin on kivaa. Samalla saa hyötyliikuntaa.