Esteetikon asenne

Minulla on tapana tehdä esineasetelmia sekä ulos puutarhaan että sisälle ikkunalaudoille. Kyse on muotojen, värien ja rytmien yhdistelmistä, katseenvangitsijoista, joilla tilan tunnelma luodaan. Asetelmat ja etenkin värit vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Ne ovat ei mitään varten ja ihan muuten vaan. Siksi, että yksinkertaisesti viihdyn sellaisessa tilassa, mikä tuntuu omalta. Myös perhe pitää siitä, että teen tiloista mielenkiintoisia. Mikä vaan käy rakennusaineeksi, kaunis on monesti ilmaista. Koivunoksat koristelin helmillä ja paperinarulla eräänä laiskana kesäpäivänä muutama vuosi sitten. Paperinarun väri on auringossa haalistunut, mutta oksat ovat pysyneet hyvinä. Maljakko on keramiikkakurssin satoa. Ruukku on lasten myyjäisistä, oppilaat olivat itse maalanneet ne. Väri sopi kesäasetelmaan. Simpukat olen tuonut Haagin ihanalta hiekkarannalta.

 .

Tapasin takavuosina työn kautta räiskyvän taiteilijan, Eeva Mehton. Hän antoi minulle lahjaksi itse tekemänsä puutarhakirjan Vain mielikuvitus on rajana, jonka on julkaissut Kartharos Oy. Kirja kertoo Eevan omasta puutarhasta ja hänen suhteestaan siihen. Sekä tekstit että kuvat ovat Eevan omia.

En ole koskaan käynyt Eevan puutarhassa, mutta kuvien kautta olen tutkinut sitä paljon. Sekä taiteilija, että hänen puutarhansa ovat hurmaavia, persoonallisia ja luovia. Eevan motto on torta på tårta på tårta ja vielä päälle tårta. Hän puhuu myös suurpiirteisen elämänasenteen puolesta.

Itse olen luonteeltani hyvin toisenlainen. Olen pikemminkin pikkutarkka ja pedantti kuin suurpiirteinen. Puutarha on kasvattanut minua tässä asiassa. On ollut pakko höllätä – kaikkea ei voi hallita. Olen myös nopeatempoinen. Puutarhassa jos jossain olen oppinut hidastamaan. Kasveja ei voi hopottaa. Monia asioita tehdään vuosien aikajänteellä. Puiden kanssa puhutaan jopa vuosikymmenistä. Myös esteettiset pyrkimykseni ovat toisenlaisia kuin Eevalla: Eeva sanoo, että värejä ei voi koskaan olla liikaa, minä taas pidän harmonisesta ja hallitusta värimaailmasta.

Parissa asiassa olemme Eevan kanssa kuitenkin samanlaisia. Ensinnä: molemmat antaudumme välillä luovan leikin vietäväksi ja puuhailemme asioita, joita ulkopuoliset pitävät aikuiselle ihmiselle sopimattomina. Kivet, simpukat, kävyt, hassun muotoiset oksat ja kaarnankappaleet lähtevät mukaan, missä vain silmäni niihin isken. Olen tuonut kiviä ja simpukoita lähes kaikilta ulkomaanmatkoiltani. Kirpputoreilta lähtee mukaan ihan mitä tahansa. Mikään ei ole minusta hauskempaa kuin keräillä kaikenlaista vanhaa ja tarpeetonta ja keksiä esineille jotain muuta käyttöä. Puhtaasti epäolennaisuuksien parissa vietetty aika on parasta aikaa. Eeva tekee tätä vielä paljon enemmän kuin minä. Toiseksi: molemmat arvostamme elämäntapaa, jossa ollaan uskollisia itse valitulle tielle. Ei kysellä muilta lupaa tai hyväksyntää, vaan uskotaan siihen, että onnellisuus piilee omassa ilmaisussa. Sen ei tarvitse olla mahtipontista tai julistavaa  –  pieni epäsovinnainen yksityiskohta, kuten kivistä rakennettu torni tai simpukankuoret ruukkukasvin juurella, voi riittää oivaltamisen ilon saavuttamiseen. Ilo on tärkeää. Kun ihminen ilmaisee itseään tavalla, joka on hänelle totta, hän saa siitä paljon henkistä voimaa ja onnellisuutta. Itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ihminen kykenee jakamaan rakkautta myös muille.

-    Miksi sinulla on ikkunalaudalla kivi, johon on liimattu hopealusikka?
-    Koska halusin niin. Ne kuuluivat toisilleen.
-    Miksi olet ripustanut omenapuuhusi helmiä?
-    Siksi, että ne kimaltavat ihanasti auringossa.
-    Miksi olet rakentanut tyhjistä ruukuista pyramidin kukkapenkkiisi?
-    Etkö näe, että asetelma on kaunis? Tarvitaanko muuta syytä?
-    Kuinka sinulla on aikaa tähän kaikkeen?
-    Kuinka sinulla on aikaa koiraan? Kyse on valinnoista, aika on kaikille sama.

Suuri heikkouteni ovat lasiesineet. Mikä tahansa mielenkiintoisen muotoinen pullo tai hillopurkki voi päätyä säilytettävien kokoelmaan, joka kasvaa kasvamistaan keittiön hyllyn päällä. Niitä käytetään kynttilänjalkoina tai maljakoina, sellaisenaan tai tuunattuina.

Kivet olen kerännyt Tanskasta Atlantin rannalta. Pullo on muistaakseni oliiviöljypullo, jonka olen maalannut askarteluliikkeestä ostamallani maalilla, josta syntyy karkea kiveä muistuttava pinta. Pullo on palvellut monta vuotta kynttilänjalkana vilpolan ikkunalla. Kynttilät ovat tärkeitä. En voisi kuvitella saunovani ilman niitä. Myös saunan vilvoittelutilana toimiva vilpola valaistaan illan hämärässä kynttilöillä.