Tänään toukokuun lopussa kukkii

Bellikset eivät pysy penkissä. Otin nurmikon puolelle hiipineitä karkulaisia ruukkuihin kasvamaan. Vieressä aloittelee kasvua isonoolana, jota kasvatan nyt ensimmäistä kertaa. Saapa nähdä, lähteekö se siitä. Huomiseksi on luvattu hellettä. Luulisi kasvun pääsevän nyt hyvään vauhtiin.

Parina runsaslumisena talvena kaiteen varassa roikkuva ruukkuhylly on tullut rytinällä alas. Kuvittelin, että lumipeitteen alla kasvit talvehtisivat ruukuissa. Olin istuttanut helmililjoja ja lumikelloja kookkaisiin saviruukkuihin. Mutta paino oli kaiteelle liikaa. Eikä ruukuista noussut mitään. Seuraavana talvena kokeilin samaa uudelleen. Miten se menikään: tyhmä on se, joka tekee saman asian samalla tavalla uudelleen odottaen eri lopputulosta. Jospa muistaisin tämän vielä syksyllä.

Kesäisin kerään kaiteelle sekalaisen seurakunnan yksi- ja monivuotisia kasveja. Yleensä niin, että otan pistokkaita tai siirrän yksivuotisia ojasta. Ostan vain vähän kesäkukkia valmiina taimina. Kasvatan itse krassit, hyasintti- tai ruusupavut, kelloköynnökset ja samettikukat. Luonnon antimista maahumala on paras. Se kasvaa kesän aikana ruukussa pitkäksi valtoimenaan roikkuvaksi hunnuksi, joka sopii minkä tahansa kukan pariksi muratin korvikkeena. Parasta siinä on se, että se talvehtii vilpolassa ruukussa ja alkaa työntää uutta kasvua jo helmikuussa. Maaliskuussa otan siitä latvapistokkaita ja kesäkuussa olenkin sitten ihmeissäni, että minne saan kaikki taimeni mahtumaan.

Lemmikit ovat kukkineet jo pari viikkoa. Löysin niitä ojan puolelta ja siirsin pari vuotta sitten tälle paikalle puutarhaan. Hyvin ne ovat siinä pysyneet. Muutaman lapsen ovat lähettäneet mailmaan: altaan reunalla ja ruusujen juurella sinertää myös.

 Myös lemmikki kukkii pitkään ja näyttävästi ruukussa.

Lumipalloheisi aloittelee kukintaansa. Aluksi kukkapallot ovat limenvihreitä. Pensas on viisivuotias ja kasvanut noin kolmemetriseksi. Viime kesänä löysin pienen taivukaslapsen sen juurelta. Tänä kesänä irrotan taivukkaan emokasvista ja istutan kaivon taakse, missä se saa kasvaa ja levitä niin suureksi kuin haluaa. Tätä kasvia ei kannata ajatella pieneen pihaan ainakaan keskelle puutarhaa. Se on todella kaunis, mutta niin kookas, että jättää heiveröisemmät kaverit jalkoihinsa.

Kukkivista pensaista lumipalloheisi ja rinnenangervo ovat suosikkejani. Myös sireeni ja jasmiini ovat ihastuttavia kukkiessaan, mutta kukinta-ajan ulkopuolella ne antavat vähemmän silmänruokaa kuin edellä mainitut.

Norjanangervo kukkii joka vuosi ihmeen hyvin, vaikka se on istutettu kuivalle paikalle sisääntulon viereen. Se raapii auton kylkiä ahtaassa paikassa, mutta saa kaiken anteeksi kauneudellaan. Kukinta on juuri nyt parhaimmillaan.

Omenapuut kukkivat tänä vuonna kehnosti. Se johtuu varmaan siitä, että leikkasin niitä maaliskuussa melko ronskilla kädellä. Kuvassa muutaman vuoden vanhan japanilaisen omenapuun ensikukat. Olen saanut taimen puutarhuri-sukulaiselta. Se on harvinaisuus. Nyt jännitämme, millaisia hedelmiä se tekee.

Pionit raottelevat jo nuppujaan. Viime syksynä punoin pajuista niille tuen, että painavat kukat eivät kaataisi komeita kasveja niin kuin useana vuonna on käynyt.