Päivän valkoiset

Rakastan aivan höperöllä tavalla päivänkakkaroita. Niistä tulee mieleen lapsuuden mummola, mansikkamaito ja savikakkujen leipominen.

Kärhön ensimmäinen kukka. Ensimmäinen on aina kaunein.

Valkoinen kanimme Teuvo (Tepa, Tepsukka, tuttavallisesti Teukka vaan) nauttii ulkoilmasta. Puput asuvat kesällä puutarhassa katoksellisessa häkissä. Talveksi häkki nostetaan vilpolaan, joka pidetään lämmittimen avulla noin 10 asteessa plussan puolella.

Karhunvattu kukkii valkoisin kukin.

Valkoinen kivi ja merihädästä pelastettu sammakko. Lammen vedenpinta oli laskenut niin alas, että sammakko ei päässyt omin avuin liukasta reunaa ylös. Nyt se on todistettu, että sammakot ja vesiliskot todella viihtyvät samassa lammessa. Keväällä löysimme kutua, jota yritimme olla häiritsemättä, mutta osa siitä kuivui eikä nuijapäitä näkynyt. Tai sitten emme vaan nähneet niitä syvässä vedessä.
(Lisäys 12.6. Haa, on niitä nuijapäitä! Tänään näin. Ne ovat jo isoja ja niin vikkeliä, että ei niitä näe, jos ei istu paikalla tarpeeksi pitkään. Onneksi en antanut isännän vaihtaa altaan vettä vielä.)

Kasvatin valkoisen pelargonin tänä vuonna siemenestä. Pussillisesta siemeniä tuli vain kaksi taimea. Sitäkin rakkaampi tämä on nyt, kun se on viimein aloittanut kukintansa.

Valkoiset ruukut ja päivän hupaisa episodi: Ruukutin pikkuruisia punakärsämön taimia. Mielestäni niitä oli laatikossa vähän, ja ajattelin selviäväni muutamalla ruukulla. Aloitin viidellä kauniilla valkoisella. Sitten hain kymmenkunta punasaviruukkua. Sitten noin kolmekymmentä mustaa muoviruukkua. Sen jälkeen totesin, että riittää. Loput saavat mennä kompostiin. Yllättävän paljon niitä lopulta olikin, ne vain olivat niin pieniä, että ensin tuntui, että eihän tässä nyt mitään ole itänyt. Taimet siirsin kasvihuoneeseen jatkokasvatusta varten. Syksyllä on sitten aika istuttaa.

Lumipalloheisi on nimensä arvoinen. Vähättelin, kun aiemmin sanoin, että kukkapallot ovat nyrkin kokoisia. Ne ovat suurempia.

Tänä vuonna saadaan mansikoita! Kukkia on PALJON ja pörriäiset ovat täydessä työssä.

Näkyvät ja näkymättömät

Lempipaikalleni terassin portaille paistaa aurinko aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään. Paikasta näkee lähes koko puutarhan yhdellä silmäyksellä. On meillä tuolejakin, mutta portailla minä mieluiten istun.

 .

Tapasin puutarhassa tänään:

• Pullean kotilon. Jos olisin ollut fiksu, olisin tuhonnut sen. Mutta koska sillä oli niin komea kuori ja se kantoi sitä niin ylväästi, hellyin.
• Vesiliskon ja sen kaverin. Kun malttaa olla ihan hiljaa lammen reunalla ja odottaa, ne tulevat pintaan napostelemaan vesikirppuja.
• 20 000 hyttysentoukkaa, jotka murhasin kylmäverisesti kaappaamalla ne pintavedestä kastelukannuun ja heittämällä kukkapenkkiin lannoitteeksi. Mistä niitä on tänä vuonna niin paljon siunaantunut? Viime vuonna ei ollut juuri ollenkaan.
• Lintuja, jotka kuulin, mutta joita en nähnyt. Ne näkivät minut ja pysyivät siksi piilossa koivujen ja kirsikan suojissa. Istuin portailla mietteisiini vaipuneena juomassa kahvia. Olin juuri leikannut vanhasta hanhikkipensaasta kuivia oksia ja pidin pientä taukoa. Ensin oli se tyyppi, joka narisi kuin vanha sarana. Sitten joku päästeli yläilmoissa sirittävää ääntä, joka olisi yhtä hyvin voinut kuulua polkupyörän vaihteista. Sitten oli ne lukuisat sirputukset ja luritukset, joista en saanut sen enempää selkoa. Olisipa tätini ollut täällä. Hän olisi kyllä tiennyt, ketkä ääniä päästelivät.

En tavannut puutarhassa tänään:

• Sitä tyyppiä, joka on rei’ittänyt lumipalloheiden ja harmaamalvikin lehtiä. Tapasin hänet myöhemmin.

Miten saada enemmän aikaan

Älä nyhjää sisällä bloggaamassa, kun ulkona on näin kaunis ilma, viikon työt tehty ja viikonloppu alkamassa. Mars pihalle nyt.

 .

Tässä muutama vinkki, jotka kirjasin ylös eilen.

1. Vie mennessäs, tuo tullessas. Toimii sekä sisällä talossa että ulkona puutarhassa.
2. Tee joka päivä jokin vaikka kuinka pienikin asia puutarhassa. Sillä tavoin työt eivät kasaannu. Jos on kiirettä tai olet sairas, älä edes ajattele mitään isoa, mutta voit vaikka nyppiä kuihtuneet kukat kesäkukista tai kastella kukka-amppelin. Kun puutarhan hoitaminen kuuluu itsestään selvänä osana päivärutiineihisi samalla tapaa kuin hampaiden pesu, vältyt ryhtymis-kynnyksen syntymiseltä.
3. Tee yksi asia kerrallaan, jos se on mahdollista. Monta yhtä aikaa kesken olevaa projektia tuppaa aiheuttamaan stressiä. Älä aloita uutta projektia ennen kuin edellinen on valmis. (Heh, look who’s talking.) Tarvitset itsekuria, jos olet yhtä kärsimätön ja levoton ihminen kuin minä.
4. Tee pienet työt aina loppuun asti. Ole oma personal trainerisi: jaksaa, jaksaa, vielä pari. Älä esim. jätä porkkanapenkin harvennusta puoleen väliin. Voi mennä useita päiviä, että saat itsestäsi irti, että teet työn loppuun. Tekemättömänä se kalvaa mieltäsi, mutta jos nyt teet sen saman tien, on epämukavaa hetken, mutta sen jälkeen tulet kaksin verroin tyytyväiseksi ja iloiseksi ja tunnet olevasi ahkera ja hyödyllinen. Rehkimisen perään laiskottelu maistuu erityisen hyvältä.
5. Palauta työvälineet käytön jälkeen omille paikoilleen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että pensaiden leikkaaminen pitää aloittaa pensassaksien etsimisellä. Niitä ei löydy. Menee monta päivää, että saat ostettua uudet. Availet parhaillaan pakkausta, kun huomaat, että kottikärryjen alta pilkottaa se, mitä olet etsinyt.
6. Siivoa aina työn lopuksi jälkesi. Aina. Älä jätä kasteluletkuja, risu- ja rikkaruohokasoja, työkaluja tai multasäkkejä pitkin pihamaata. Tiedän: ei huvittaisi, on jo hämärää, hyttysiä, lempiohjelma alkamassa… Älä uskottele itsellesi, että keräät jäljet huomenna. Et kerää. Sen sijaan välttelet puutarhaa päiväkausia, koska tiedät, että pitäisi aloittaa siivoamisella. Et viitsi edes katsoa ikkunasta ulos, koska sotku ärsyttää ja pilaa maiseman. Tulet pahantuuliseksi ja tiuskit lapsille.
7. Pidä tyhjiä ruukkuja tai sinkkiämpäreitä puutarhassa rikkaruohoroskiksina. Ota rutiiniksi nyppäistä rikkaruoho penkistä aina, kun se osuu silmään ja heitä se ämpäriin sen sijaan, että viskaiset sen nurmikolle. Näin sinun ei tarvitse koskaan varsinaisesti kitkeä, koska se tulee hoidettua kaiken muun ohessa. Kasojakaan ei kerry, vaan roskat ovat kätevästi ämpärissä, jolla ne on helppo kantaa kompostiin sitten, kun ämpäri täyttyy. Äläkä sitten mitään rumaa muoviämpäriä, ethän?
8. Eliminoi konditionaali kielenkäytöstäsi. Siinä ajassa, kun luettelet itsellesi, mitä kaikkea PITÄISI tehdä, olisit jo tehnyt monta asiaa. Kun pitäisi-ajatus putkahtaa päähäsi, siirry samoin tein toimintaan. Ei ole iso vaiva lakaista terassia. Älä voivottele, tee se!

Sinkkiämpäri täynnä rikkaruohoja - aika tyhjentää. Sain rikkaruohoroskisidean viime kesänä. Yhtäkkiä päähäni pälkähti, että enhän heitä roskia lattialle sisälläkään. Sen sijaan olen laittanut roskiksia lähes joka huoneeseen. Miksei pihallakin voisi olla pysyvillä paikoilla astioita, joihin roskat saa luvan kanssa heittää? Näin ei tarvitse aina ravata kompostille ja takaisin tai katsella epämääräisiä kasoja pitkin pihaa.

Päivän keltaiset

Kurjenmiekat kukkivat tänään komeasti. Kasvatan tätä kasvia kuitenkin ensisijaisesti sen lehtien takia. Jättimäiset heiniä muistuttavat lehdet ovat komea muotokontrasti kukkapenkissä.

 .

Kun aloitin puutarhan tuunaamisen kahdeksan kesää sitten, minulla ei ollut sen enempää suunnitelmaa kuin kokemustakaan. Otin vastaan, mitä ystäviltä ja sukulaisilta sain ja ostin, mitä taimikaupassa sattui silmään osumaan.

Ei näin.

Tehkää hyvät ihmiset viisaammin. Päättäkää ensin, mitkä ovat puutarhanne värit. Sitten vasta on aika istuttaa perennoja ja ostaa kesäkukkia. Ymmärryksen ja näkemyksen lisääntymisen myötä pyrin rajaamaan oman väripalettini ehjän kokonaisuuden luomiseksi. Tavoitteena oli romanttinen tunnelma ja rauhallinen lähiväriharmonia. Valitsin pinkit, vaaleanpunaiset, aniliinit, sinivioletit ja violetit sekä raikastavan valkoisen. Pois piti saada kaikki lämpimät tulenpunaiset, oranssit, lohenpunaiset sekä keltaiset. Vaan miten se nyt sitten enää onnistuu, kun on jo istuttanut kirkkaanpunaista palavaa rakkautta, joka loimuaa kuin viimeistä päivää, oransseja liljoja, jotka ovat suuria ja anteeksipyytelemättömän kirkkaita, suuria keltaisia tulppaaneita, kurjenmiekkoja, nauhuksia ja villisti leviävää tarha-alpia ja oikein itse lisännyt jakamalla tarhapiiskua. Joka viikko jokin keltainen kukkii. Help! Kun vielä ostaa ruusukvittenin näkemättä kukkien väriä, niin siinä on viimeinen riitasointu valmiina.

Joka talvi kirjoitan suurin kirjaimin muistikirjaani: Siirrä tarha-alpi ja oranssit liljat ojan puolelle koiranulkoiluttajien iloksi, mutta en saa sitä tehtyä. Syksyllä en ehdi, keväällä en raaski – ne tulevat niin terhakkaina esiin penkistä, että en halua häiritä niiden rauhaa. Niin tänäkin vuonna. Nauhukset onnistuin antamaan anopille, jonka puutarhaan ne sopivat. Palavaa rakkautta puolustelen sillä, että se on toisella puolella taloa. Tarhapiisku piilottelee keltaisen värisen kaivokatoksen takana, joten se sulautuu maisemaan. Kurjenmiekat kukkivat vain muutaman päivän. Tulppaanit ilostuttavat varhain keväällä olivatpa ne minkä värisiä tahansa. Eivätkä ne ole ikuisia – näin minulle on kerrottu, vaikka ne ovatkin kukkineet vuosikausia ilman, että olisin tehnyt niille mitään.

Ei minulla ole sydäntä luopua kukistani, vaikka ne riitelisivätkin pääsävyjen kanssa. Lykkään väripulmat tuonnemmaksi. Nauttikaamme tänään keltaisesta.

Kauneus on katsojan silmässä. Tämä kesäkurpitsan kukkanuppu muistuttaa ruusua.

Päivän siniset

Syvän sininen: Rentoakankaali ja siniset ruukut.

Lila: Unkarinsireeni.

Taivaan sininen: lemmikit.

Venla blue: Penkki. Mikä onni, että isännän veneprojektista jäi yli arvokasta kaksikomponenttimaalia, jolle ei löytynyt muuta käyttöä.

Violetti: Vuorikaunokki. Kaikkea sitä ojasta pihan puolelle leviääkin, kun ei ehdi ajoissa kitkeä.

Unelman sininen: Orvokit.

Päivän punaiset

Rosa: Särkynytsydän. Lisätty jakamalla. Jo lapsena tiesin, että ne ovat keijuja, jotka nukkuvat hameenhelmojensa suojissa. Toisin kuin usein luullaan, keijut liikkuvat öisin. Sen takia niistä on vain vähän näköhavaintoja.

Sinipunainen: ukonlaukka. Vieressä kaksivärinen laikkukirjokanukka. Taustalla näkyy tummanvihreä timanttituija. Tämä on onnistunut yhdistelmä, värit voimistavat toisiaan.

Syvän punainen: bellis. Tässä reunuskasvina puutarha-altaan luona. Kasvatettu siemenistä.

Vaaleanpunainen: Lupiini. Taustalla hopeanharmaa nukkapähkämö, jota vasten punainen erottuu hyvin. Molemmat kasvatettu siemenistä.

Pinkki: Pioni. Taimet myytiin minulle valkoisina pioneina, mutta mitäs sieltä sitten tulikaan... Vasemmalla sinipallo-ohdakkeen lehtiä. Oikealla nukkapähkämö. Pionit ovat taimikaupasta, muut olen kasvattanut siemenistä.