Ei ihan niin kuin Strömsössä

Yksinkertainen asia voi joskus mutkistua...

  
Nyt pännii. Tänä viikonloppuna ei ole oikein mikään sujunut. Murjotuksen syyt:

1) Multa ja perunat
Plantagen ehti mennä eilen kiinni, kun Bauhausissa venähti. Jäin ilman Biolanin mustaa puutarhamultaa -  Bauhausista ei sitä tähän aikaan vuodesta löytynyt. Ehkä ei olisi löytynyt Plantagenistakaan, mutta olisin silti halunnut varmistua asiasta. Aivan erityisesti asia ärsytti, kun tiesin, että meillä on sitä jossain kotona vajaa säkillinen. Etsin kaikki paikat, mutta en vaan löytänyt. Arvelin, että se on jossain lumen alla ja luovutin. Olisin halunnut nimenomaisesti sitä oikeaa kunnollista PUUTARHAmultaa, jossa kasvit viihtyvät koko kesän, koska jääkaapissa oli perunoita, jotka olivat kasvattaneet ituja. Ajattelin laittaa niitä ruukkuihin kasvamaan niin kuin olen aikaisempinakin vuosina tehnyt. Mutta peruna tarvitsee kunnollista lannoitettua multaa eikä mitään heppoista taimimultaa tai huonekasvimultaa, joita juuri nyt joka paikassa myydään. Etsinnän tuloksena löysin aitasta säkillisen Kekkilän kukkamultaa, joka ei kyllä ole perunalle tarkoitettua, mutta kun ei sille muutakaan käyttöä ollut, niin kippasin säkin sisällön kahteen suureen ruukkuun ja laitoin kumpaankin kaksi itänyttä perunaa. (Tuskinpa niistä mitään tulee, mutta eipä se mitään ottanut jos ei annakaan.)

2) Laatat
Sitten menin etsimään vanhoja remontissa yli jääneitä laattoja varastosta. Ajattelin käyttää niitä puutarhakoristeiden betonivaluissa laattamosaiikkeina. Luulin tietäväni täsmälleen, missä ne ovat. Etsin tunnin, en löytänyt. Sen sijaan löysin pojan jäljiltä karmean sotkun pyörävaraston vintiltä. Ja tietysti sen Biolanin säkin - kun perunat olivat jo väärässä mullassa. Menin sisään ja sanoin miehelle, että laattojen täytyy olla hänen pajallaan (parin kilometrin päässä), kun niitä ei löydy kellarista, pyörävarastosta, aitasta eikä puuvajasta. Mies meni ulos ja tuli viiden minuutin kuluttua sisään. Hän oli löytänyt laatat. Ne olivat aitassa ihan siinä näkyvillä, kun olisi vain eteensä katsonut... Juuri tämän takia olen järjestyksen ihminen - en kertakaikkiaan löydä mitään, jos tavarat eivät ole siellä, missä niiden pitäisi (minun logiikkaani mukaan) olla.

3) Betoni
Tämä kirvelee. Olin odottanut betonivalua kuin lapsi tikkaria karkkikaupan ovella. Olin valmistellut kaiken etukäteen jo eilen, ostanut tarvikkeet ja etsinyt muotit. Fiilistellyt, miten mahtavaa siitä sitten tuleekaan. Laattojen löytymisen jälkeen ajoin miehen pajalle ja kannoin selkä vääränä painavat säkit ja tarvikkeet sisään, vaihdoin työvaatteet niskaan ja aloin hommiin. Sitten huomasin, että puuttuu sitä ja tätä ja tuota. Että en sittenkään ollut muistanut ostaa kaikkea mitä piti, ja olin vielä jättänyt osan tarvikkeista kotiin. Ei auttanut, keskeneräinen työ jäi niille sijoilleen pajan lattialle. Miksei Strömsössä käy koskaan niin?

Inhoan sitä, kun työ jää kesken. Harmittaa, kun en tiedä milloin ehdin jatkaa. Vapaa-aika on nykyään niin kortilla. Sentään sain purkaa turhautumista vanhoihin laattoihin. On mosaiikit sitten seuraavaa yrittämää varten valmiina.

Mitä olisi elämä ilman puutarhakirjoja?

Kirjat ovat minulle tärkeitä. Ihan niin kuin lehdetkin. Jotkut naiset ostelevat kenkiä tai käsilaukkuja - tämä on minun paheeni. Koska olen taidealalla, mikä tahansa käsillä tekemistä käsittelevä kirja huovuttamisesta keramiikkaan kiinnostaa ihan jo ammatin puolesta. Eniten minulla on kuitenkin puutarhakirjoja (kaikki eivät ole kuvassa). Jokaisen olen lukenut moneen kertaan. Ne ovat täynnä kahvitahroja, rispaantuneita kulmia, multaisten sormien jättämiä likaläikkiä ja muita kumppanuuden jälkiä. Ne pääsevät harvoin kirjahyllyyn, sillä aina on jokin projektipino, missä ne makaavat (muka) väliaikaisesti.

 
Veljeni katseli kerran korkeaa kirjapinoa sohvamme kulmalla ja huokaisi: "Kuinka monta puutarhakirjaa oikein tarvitset?" Minusta kysymys oli nurinkurisesti aseteltu. Kirjoja ei näet voi olla koskaan tarpeeksi eikä milloinkaan liikaa. Minulla on pelkästään puutarha- ja pihasuunnittelu/nikkarointi kirjoja pari-kolmekymmentä (en ole laskenut). Oma lukunsa ovat erilaiset askartelu-, taide-, käsityö- ja sisustuskirjat. Rakasta kauniita kirjoja. Olen valmis maksamaan kauniisti toteutetusta kirjasta järjettömiä summia, jos esteettinen helmi osuu käteen kirjakaupassa. Perhekin tietää jo, että jos minut päästää kirjakauppaan, ei käynti ei ole koskaan pikainen. Enkä yleensä tule sieltä ulos tyhjin käsin. Mutta kirjoja saa myös halvemmalla - kannattaa hyödyntää alennusmyynnit, tonkia alimmat hyllyt kirjakaupassa ja käydä kirpputoreilla. Käytän paljon myös kirjastoa, mutta kauneimmat kirjat haluan omistaa. Ensisijaisesti luen kirjoja rentoutuakseni ja viihdyttäkseni itseäni. Uni tulee paremmin pienen "iltasadun" jälkeen. Kirjoja lukemalla voi upota unelmiin, inspiroitua ja innostua - ja tietysti saada arvokasta tietoa ja oppia uutta.

Tällä kertaa innostuksen laukaisi kuvassa etualalla oleva betoni-harrastuskirja. Ostin sen muistaakseni kirjamessuilta jokunen vuosi sitten. Haalin tarvikkeitakin, mutta siihen se sitten jäi. Innostus laimeni ja kirja unohtui. Mutta nyt olen laatinut listan ja suunnitelmat: Omatekoisten ruukkujen ja pihakoristeiden valaminen alkaa tänään. Tuloksista saatte lukea myöhemmin. Kuvaan vaiheet, niin ehkä aloittelijan erehdyksistä on sitten muillekin iloa.

Ikkunan alla itänyt

Viikko sitten kylvetyistä siemenistä suurin osa on jo itänyt. Vain punahatut, syysesikot, toinen laventelilajike, toinen paprikalajike ja ritarinkannukset viivyttelevät. Ensimmäisinä nousivat samettikukat. Seuraavaksi noolanat ja tomaatit. Sitten silkkikukat, leijonankidat, tupsulaventelit, orvokit ja tulikukat. Tänään ovat ensimmäiset paprikanalutkin ilmestyneet. Niin kovin pienestä elämä alkaa... Hauraat, tuskin silmin havaittavat sirkkalehdet liikuttavat minua ja herättävät äidillisiä tunteita.

 

 

  
Yllä oleva kuva paljastaa yhden omituisista fiksaatioistani, joka herättää hilpeyttä ystävissäni ja sukulaisissani: pöytäliinat. Pöydällä pitää olla aina liina silloinkin kun sen päälle ladotaan likaisia taimiastioita. Meillä on käytetty liinoja myös silloin, kun lapset olivat pieniä. Pahimmat sottavuodet käytimme kerniliinoja, mutta viimeiset 10 vuotta meillä on ollut vain kankaisia pöytäliinoja, vaikka kouluikäisetkin lapset sottaavat kiitettävästi. En vaihda liinaa ensimmäisestä tahrasta. Liina saa olla vaikka likainen, ryppyinen, rispaantunut tai haalistunut, mutta ilman liinaa pöytä on alasti. Eikä se käy. Olin tällainen jo lapsena: leikkimökki, risumaja tai mummolan aitta, pöydälle piti saada jokin rätti.

Lunta on tullut lisää. Ensimmäistä kertaa tänä talvena kattoikkunat ovat ummessa. Koko yläkerta on hämärä. Mies riensi venemessuille, joten haaveet lumenpudotuksesta voi unohtaa. Itse pelkään korkeita paikkoja, enkä uskalla mennä katolle. Kannoin taimiastiat kattoikkunoiden alta alakertaan ja siirsin pöydän ikkunan viereen. Siinä astiat saavat riittävästi valoa. Tosin perhe valittaa, että harrastukseni valtaa tilaa muulta elämältä. Ei voi mitään. Tämä on tätä käytännön painostusta, että jonain vuonna saan sen viherhuoneeni...

Isot ruukut ovat vilpolassa. Siellä sekä valo, että lämpötila ovat taimikasvatukseen ihanteellisia, mutta ongelmana on tila. Kanihäkki valtaa kaksi kolmannesta ahtaasta huoneesta ja kissanluukulle pitää jättää kulkutila. Terassille vievää ulko-ovea ei käytetä ennen terassikauden avausta, joten oven edessä on kapea kaistale ruukkurykelmälle. Joka vuosi lapset ovat rymistelleet kasvejani kumoon kaneja hoitaessaan, mutta nämä ovat näitä perhe-elämän kompromisseja.

Pottitehtaalla

Puutarhaharrastuksen ei tarvitse olla kallista. Riittää, kun on kekseliäs. Istutusastioita saa sanomalehdestä askartelemalla, maitotölkeistä, munakennoista ja kirpputoreilta. Taimia saa halvalla kasvattamalla ne itse siemenistä. Ainoat asiat, joista ei kannata pihistää, on rakkaus, hyvä multa ja kastelulannoite.

 
Vuosien varrella ruukkuvarastoni on kasvanut mittavaksi. Olen säästänyt jokaisen taimikaupasta hankkimani kesäkukan ja perennan muoviruukun ja ostanut ruukkuja vuosittain vielä erikseen lisää. Olen myös nikkaroinut taimikasvatuslaatikoita jätelaudoista. Pulma ei ole istutusastioiden vähyys vaan tilanpuute. Miten saada mahdollisimman paljon taimia hyvään valoon kattoikkunoiden alle ja ikkunalaudoille? Pyöreät ruukut ja aluslautaset vievät suhteessa eniten tilaa. Neliönmalliset ovat hyviä, mutta nekin ovat aika leveitä. Maitotölkkien puolikkaat toimivat oikein hyvin, mutta ne eivät ole erityisen nättejä. Viime vuonna maalasin tölkkejä akryyliväreillä, mutta tänä vuonna jätän väliin - hidasta ja hankalaa.

Ratkaisu löytyi Taitava puutarhuri-kirjasta, josta bongasin paperipottien teko-ohjeen. Paperipotit ovat kapeita ja korkeita ja ne saa ladottua tiiviisti. Sitä paitsi sanomalehtitötteröt ovat aika hauskan näköisiä. Alla pitää olla lautanen tai jokin muu astia, johon ylimääräinen kasteluvesi valuu. Olen käyttänyt useana vuonna muovipusseilla suojattuja uunipeltejä ja tarjottimia alustoina, mutta viime vuonna satsasin pysyvään ratkaisuun. Ostin Plantagenista suorakaiteen muotoisia laidallisia aluslautasia, joiden päällä potit seisovat siististi rivissä kuin roomalaiset sotilaat.

En idätä suoraan poteissa mitään, mutta koulin itäneet taimet niihin jatkokasvatukseen. Kesäkukat selviävät poteissa koko esikasvatuskauden. Tomaatit ja paprikat pitää istuttaa vielä myöhemmin suurempiin ruukkuihin. Siinä vaiheessa heitän pois kitukasvuisimmat ja säästän vain suurimmat.

Ruukuttamisen kanssa tulee usein kiire. Ensin tuntuu, että itäminen on tuskaisen hidasta. Sitten kasvu räjähtää käsiin muutamassa päivässä. Siinä vaiheessa ei ole enää aikaa pottiaskarteluille. Siksi teen potit valmiiksi etukäteen. Koska minulla ei ole pottimuottia, olen kehitellyt oman sovelluksen, joka toimii yhtä hyvin. Ohessa ohje:

Molemmilla lapsillani on kirppissilmää. Poika löysi parilla lantilla laatikollisen frisco- ja pepsilaseja. Paitsi että ne ovat oivallisia juomalaseja, ne toimivat myös pottimuotteina oikein hyvin: Leikkaa suikale sanomalehteä, kääri lasin ympäri. Taittele pohja tiiviiksi ja kastele se noin sentin syvyydeltä vesikulhossa. Hiero pohja tiiviiksi kuivan kulhon pohjaa vasten. Leikkaa yläreuna tasaiseksi. Kuivata pystyasennossa. Liima tai teippiä ei tarvita.

Henkireikä

Vihdoin pääsin itse asiaan! Idätän laakeissa astioissa. Pohjalle laitan lannoitettua taimimultaa, pinnalle kaktus- ja kylvömultaa, jossa itäminen tapahtuu varmemmin. Kun lannoitettu multa on valmiiksi ravinneköyhän mullan alla, taimia ei ihan heti tarvitse koulia uuteen ruukkuun.

  
Olen tehnyt kahta työtä ja ympäripyöreitä työpäiviä 7 päivää viikossa kuukauden ajan ja sama meno jatkuu vielä toisen kuukauden. Perhe ei kohta muista, miltä minä näytän. Mies on hoitanut kodin ja lapset. Siemenpussit ovat saaneet lojua lipastonkulmalla odottamassa. Mutta nyt viikonlopun ajaksi vähän rauhoittui. Olen saanut nukkua ja viettää aikaa perheen kanssa. Myös rakkaalle harrastukselle on jäänyt aikaa.

Joka vuosi viljelyvillitys paisuu hieman edellisestä. Miten niitä siemeniä tuleekin aina tilattua niin tolkuttomasti? Yritän vähän jaksottaa ja kylvää osissa. Hitaimmat jo nyt helmikuussa, nopeimpia (kuten krassit, avomaankurkut, pavut ja kurpitsat) vasta huhtikuun lopulla.
 

Tätä sanoisin jo huijaukseksi. Petunian siemenpussissa oli siitepölyä ja kolme pikkuruista siementä. Pitää laittaa Korpikankaalle asiakaspalautetta.

 
Eilen laitoin itämään hyötykasveista:
- paprikat (keltaisia suippomallisia ja punaisia tavallisia)
- tomaatit (neljää laatua)

kesäkukista:
- isosamettikukat (vanilla)
- petuniat (riippa)
- leijonankidat (värisekoitus)
- noolanapussin jämät (edelliseltä vuodelta - mahtavatko itää...)

Perennoista:
- syysesikot (sinisiä)
- tulikukat (valkoisia)
- ritarinkannukset (valkoisia korkeita ja sinisiä matalampia)
- punahatut (niitä kaksihattuisia)
- monivuotiset orvokit (pieniä sinisiä)
- laventelit
- tupsulaventelit
 

Yläkerran vessassa kattoikkunan alla on paras paikka kasvattaa taimia. Toukokuuhun mennessä paikka muuttuu perinteisesti viidakoksi, jossa pöydältä ei enää löydy tilaa hammasmukeille.

Idättämisen ajaksi peitän astiat kelmulla, jotta kylvös säilyy kosteana. Välillä pitää vähän availla ja tuuletta, jotta multa ei homehdu.